Syvyydestä minä huudan sinuakin.
Voit kysyä siltä toiselta, kannattiko hylätä silloin melkein-kaksi vuotta sitten. Eri asiahan se on, tietysti, mutta ehkä voisitte puhua siitä. Ehkä se olisi viisasta ja avartaisi teidän kummankin katsetta.
Ei niin, että puhuisitte ja sitten tsädäm haluaisitkin jäädä tähän, vaan niin, että ymmärtäisit.
Tai enhän minä tiedä, oletteko te siitä puhuneet.
Enkä tiedä, valehteleeko se toinen sanoessaan, ettei nyt hylkäisi.
Mitä jos koko maailma hylkää?
Saanko sitten kuolla?
Vaikken edes haluaisi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti