keskiviikko 30. toukokuuta 2012

Nukuin viime yönä pitkästä aikaa hyvin.

Silti tuntuu, että kaikki vaan vihaa mua.

Mietin, pitäisikö tehdä iloisen eläimen automusiikkilevy perjantaiksi.
Auttaisiko se selviämään?
Voiko mikään auttaa selviämään tästä?

Kymmenen viikkoa jo ilman tiikerejä.
Kuuntelen ruotsinkielistä musiikkia ja itken ja huokailen.
Onneksi tää on kohta ohi.
Ei tää ikuisesti kestä.

En tiedä, kuinka paljon olen valmis muuttumaan vielä. Mutta jos en nyt yritä, yritänkö ikinä?
Olen yrittänyt jo paljon. Eikö se merkitse mitään?
Ei se matka vaan suunta, niinhän? Ei ole kiire, eihän?
On.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti