perjantai 25. toukokuuta 2012

Koko ajan sydämeni huutaa.

Se on huutanut tänään koko päivän.
Huutanut tuskasta, huutanut kuolinhuutoaan.
Sydän pieni, älä kuole nyt.
Älä kuihdu.
(Musta tuntuu että kuihdun.)

Tiikeritarinoiden piti muuttua selviytymiseksi.
Nyt tuntuu, etten ikinä selviä.

Haluan kyllä selvitä.
Mutta mihin suuntaan silloin lähdetään, kun tärkeä katoaa?

Voi hyvä Jumala, mihin silloin kulkisin?

Vaikeaa ja kipeää nyt.
Näinkö paljon satutin sinua?
Mikset sanonut aiemmin?
Mikset kertonut, että sattuu näin paljon?
Voi rakas miksi miksi miksi et kertonut aiemmin, että satutan?

(Ehkä pelkäsit, etten sitten enää ole. Ehkä pelkäsit, että lakkaisin olemasta. Ehkä olisin lakannutkin. Nyt en enää lakkaa.)

Sydämeni lakkaa olemasta.
Sydämeni lakkaa rakastamasta.

Voi kiltti, kiduta minua kaikilla yksityiskohdilla.
Tapa minut.
Tapa minut nyt.
Tapa minut kertomalla kaikki se, missä teen väärin. Tapa minut kertomalla kaikki se, millä satutin. Tapa minut kertomalla, kuinka huono ja arvoton olen.
Saatan jatkaa elämää silti, mutta kerro minulle.
Minun täytyy saada tietää.

Tapa minut rakas.
Ilman sinua en tiedä, kuinka hyvin jaksan elää.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti