Miten voikaan hajottaa, ahdistaa, tehä näin kipeetä kaikki.

Mun piti kuolla jo vuosi sitten.

Ahdistaa.
Mikään ei toimi.
Mun elämä menee vaan päin vittua.
Mitä mä teen?!
Miksen kuollut silloin vuosi sitten?

Huoli tekee kipeää.
Mut varmaan ansaitsen tän.

Miksi et voi luottaa?

Ahistaa.
En jaksaisi tätä ettei mikää suju eikä toimi enkä vaa osaa enkä pysty.

Suru hukuttaa ja tärisyttää.
Uuvuttaa.

On vaan paha mieli.

Voin pahoin tästä ahdistuksesta. Haluun että tää loppuu. Haluun olla hetken yksin hiljaisuudessa kun sisintä repii. Mut on hylätty uudelleen ja uudelleen. Ei kukaan kestä ikuisia solmuja.

Sattuu niin vietävästi.

Hoen: ei hätää ei hätää ei hätää
Vaikka on hätä. Ja suru. Ja ahdistus.

Kiiltomadon alle.
Uppeluksiin.
Haluun hukkumisharjoituksiin.

Katoon näihin valheisiin, katoan näihin kyyneliin, ahdistukseen, pahaan oloon.
Tulee se paha tunne, oksettaa, pyörryttää, silmissä pimenee ja sielussa pimenee.
En muista MITÄ mutta muistan että olen tehnyt jotain.

Haluan tappaa itseni sen muiston takia.
En saa siitä kiinni mutta se vainoaa, se hukuttaa mut alleen.
Se on hyökyaalto joka saa sekoamaan.
En oikeasti voi kovin hyvin.
Esitän mutta sisimmässä on pimeää ja kylmää ja ahdasta.
Yritän kyllä olla reipas ja iloinen, ja usein onnistunkin, mutta sitten tulee epävarmuus ja suru ja pelko ja epätoivo.

Kukaan ei voi rakastaa hirviöitä.

Yritän päästä käsiksi mustaan aukkoon.
Yritän muistaa.
Yritän muistaa mitä pahaa olen tehnyt.


Olen valehdellut.
Olen valehdellut että menee paremmin.
Okei tavallaan joo menee, oon useammin selväjärkinen, mutta sit toisaalta en.
Epäilen kaikkea ja kaikkia.
Missään ei oo mitään järkeä.
Joku ohjailee mun elämää.
Missä on pelastava ihme?


Ja mulle valehdellaan.

Miksi menet aina vain kauemmaksi?


En jaksaisi näitä itkuja enää.
Oon niin yksin koko ajan.
En voi olla rehellinen mistään.
Enkä ees itsekään tiedä, missä menen.
En tiedä, mikä on totta ja mikä kuvitelmaa.
En muista olenko syönyt, ja kuinka paljon tai vähän.
Tänään olen syönyt kai aika paljon.
Tai ainakin tuntuu sellaiselta epämiellyttävältä.
Huomenna on pakko päästä juoksemaan.

Haluaisin vaan lopettaa tän syömisen.
Haluan jo päästä tekemään hukkumisharjoituksia.
Väsyttää tämä muu kulkeminen.
Hukkumisharjoitukset auttaa.

Ahistaa.
Tiiän että tänä yönä ei taas uni tule.
Väsyttää kyllä joka puolelta. Onnistuin kovin pitkään pitämään tän pahan pahan pahan olon loitolla.
Nyt haluaisin vaan tehdä kaikkea pahaa, tuhoisaa, satuttavaa.

Olen se, joka seisoo vierellä aina. Kaukana, mutta olemassa.

Tekee ihan hurjan kipeetä kun muistot vaan iskeytyy mieleen.
Tärisen, huojun, jalat ei jaksais kannatella.
Rakastan sitä tunnetta juuri ennen kuin pyörtyy.
Ja samalla myös pelkään sitä.

Itku tulee.
Ja ikävä.

Rakkaus ja anteeksanto.

Vaan ei.

Jokin tyhjä kolo sisällä huutaa. Ei jätä rauhaan. Trombi, pyörremyrsky.
Pimeys ei jätä mua rauhaan.
Loppuuko tää kuoleman hetkellä?
Haluan vaan pois tästä päästä.

Tiedän syntini.

Sunnuntait on aina pahimpia.

Sitä luulee muistavansa,

mutta tutkii silti niin tarkkaan,

piirtää jokaisen viivan sormella,

kulkee ajatusten karttaa pitkin vähän kerrallaan,

hiljaa hiipien,

jottei mikään vain menisi rikki.

*****

Kaksi ihan erillistä asiaa. Ei, enemmänkin. Kaikki on ihan erillisiä asioita.

Tiedän että oon joskus tehnyt väärin mutta en voi tuntea siitä enää kokonaisvaltaista surua koska muutoin en ikinä pääse pahan kahleista.

Haluun lentää kohti aurinkoa, pilviä, keinua ja keinua ja keinua yhä korkeammalle. Tanssia kallioilla, laulaa.

En olla surullinen.

Tulee hetkiä kun vaan ahistaa ahistaa ahistaa ahistaa ahistaa.
En osaa tehdä sille mitään.
Eilen oli huikeeta, merituuli kasvoilla, kuu loisti. Hassuja juttuja, pieniä, silti kovin suuria.
Kiitos. <3

miks lampaat syö ruohoa? ruohoa ruohoa ruoho ruohoruoho vihreää ruoho on vihreää tai keltaista tai ruskeaa. lampaat haluaa vihreää. vihreät. vihreät nuoret. vihreä elämä.  greensleeves. mitä vittua sekin tarkoittaa?
kysynpä vaan.
kysyn.
kysy nyt.
kysynyt.
kysy nyt. oletko jo kysynyt? kysy nyt!
huutomerkki.
jee.
huuto huuda huuda merkki merkki merkki merkkivaate merkkituote. liikennemerkki.
merkkejä.
kaikkialla.

Milloin tämä loppuu???
?????
???????*?????
???
?+?
??+ kysymysmerkkejä.
kysy.
kysynpä vaan.
kysyn.
 vaan kysyn.
vaan. vaan. vain.
vainaja.
vainaja.
kuolema.
hauta.
kehto. kehdosta  hautaan.
hiekkaa. hiekkaa. unihiekkaa. kehtoon. ja hautaan. hautaan ja kehtoon unihiekkaa.
jos tää onkin vaan unta.
unta.
jos.
jos.
jos???

En jaksaisi enää sekuntiakaan. Tukehdun sanoihin ja toivon ihmettä. En jaksa enempää, en vaan pysty.
Näinkö tää päättyy?

Toistelen vain sanoja.
Tulen hulluksi.
Tässä on mennyt nyt jo toista tuntia.
Jos pystynkin olemaan puoli minuuttia hiljaa niin sen jälkeen tulee entistä pahemmin.
Järki pakenee päästä.

Väsymys valtaa mielen ja kehon.
Laitoin överimeikit ja tanssin parvekkeella kuolevaa joutsenta.
Koko ajan toivoin, että parvekkeen pohja putoaisi.
Tapaturmainen kuolema.
Siten ei kellekään jäisi semmoinen olo että olin vain itsekäs ja epäreilu ja kamala.

En tajuu miten kukaan selviää aikuistumisesta.
Tää on näitä surullisia päiviä, tää on niitä päiviä kun ei oo mitään väliä mitä kukaan muu sanoo.

Osaisin lohduttaa myös.

Tänään on HUONO päivä.
Hankala, vaikea, kurja, harmittava.

Ei enempää näitä jooko.

Eilen ahdisti vähän, ja tänään aamu valkeni taas hyvänä, mutta sitten en tiedäkään, koska kaikki on niin sekavaa ja oon unohtanut miten totta puhutaan.
Yhtäkkiä tuli kesäisyys mieleen ja heti paljon kipeitä haavoja aukesi ja sitten taas vaan... yhtäkkiä haluan vain pois tästä elämästä, tästä ruumiista, tästä päästä. Pois näiden muistojen ulottuvilta mutta jokainen solu muistaa, korvat ja silmät muistaa ja kaikki muistuttaa kaikesta siitä minkä oon tuhonnut, eikä mulla ehkä olekaan vaihtoehtoja kuin kadota pois jotta tää helpottais.
Miksi tää käy näin yhtäkkiä taas????