Rakkauden tähden mun on luovuttava.
Jos meidän ystävyys todella satuttaa sitä toista osapuolta, niin mun on luovuttava.

Haluaisin kuolla.
Se saa sen aikaan.
Kuolemantahdon.

Koko välirikkojuttuhan on vanhaa.
TÄÄ ON SITÄ VANHAA, etkö nää?
Tein väärin kun sanoin, että mene pois.
Tein vanhan mallin mukaan.
(Ei mulla oo uutta mallia jonka mukaan tehdä, sori)

Onko mun kuoltava, jotta tää loppuis?

Tahtoisin kysyä:

Oletko onnellinen, jos kuolen?
Oletko sitten tyytyväinen?
Onko kaikki sitten hyvin?
Oletko sitten onnellinen?

En kysy.

Teen väärin ja satutan muita. En jaksa yksin, kaipaan rakkautta. Armahda minua.
Niin rukoilen.

Mikset sinä rakas näe, että yritän kyllä?
I know you don't think that I am trying.
Tänäänkin tunnen suurta pelkoa.
Soitit eilen.
Jok'ikinen sekunti, jokainen äänenpainosi, jokainen rakkaan ihanan puherytmisi hetki sattui.
Yhtä hyvin joku olisi voinut murskata kylkiluut multa.
Sattui.
Kaipaan sua ihan kamalasti.
Kaipaan sitä iloa, kaipaan kivaa.
Mikä sua tässä pelottaa?
Kertoisit mulle, mä haluan auttaa ettei sua pelottais.
Kaikki on hyvin. Onhan?
(Ei oo.)

Miksi sä lähdet nyt?
(ja mitä mä sitten teen?)