Tiedän että tää herättää hämmennystä ja kysymyksiä.
Miksi nyt?
Miksi heipatan, miksen vain lähde sanomatta mitään?
Miksi miksi miksi? Kaikki menee ihan hyvin, ei onnelliset saa kuolla.

Haluan sanoa heippa koska sit sitä ei tarvii enää miettiä.
Se on ihan yhtä itsekästä kuin mun tuleva tekonikin.
Mä haluan sen vaan pois sydämeltä, pois harteilta, pois mielestä.
Ettei tarvii sen takia katua sit enää. Ettei tarttis kääntyä pois koska en heipattanut.
Haluan heipattaa jotta voisin sitten vaan sulkea silmät ja heittäytyä pimeän syliin, kun aika on.
Aika on pian, siksi pitää valmistaa.

Ja kysymykset: "mitä voisin tehdä? mitä haluat että teen? miten sua vois auttaa?"
Ne on ihan turhia.
Ei tarvitse tehdä enää mitään. Ei tarvitse yrittää auttaa, ei tarvitse yrittää tehdä mitään. Mä helpotan tällä itse omaa oloani, kenenkään muun ei tarvii enää helpottaa mun oloa mitenkään.

En mä tällä halua mitään ylimääräistä draamaa. Haluan osoittaa rakkautta vielä viimeisen kerran.
Sitten se on kaikki ohi ja kaikki on hyvin.
Elämä jatkuu.