Järkikin sen sanoo:
älä mene väsyneenä hyvästelemään epä-kotia.
Ja silti menen.
Heti huomenna.
Eilinen oli huono ja tänään oli vähän parempi mutta ei vieläkään hyvä.
Itkin juna-asemalla ja itkin junassa, tuijotin kelloja ja tärisin.
Näytin hullulta.
Tuntui hullulta.
Taidan menettää kaiken toivoni.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti