En oo edistynyt tänään missään.
Kävin kävelyllä ja koko sen ajan vaan mietin, että tää on mun viimeinen kevät.
Viime kesän piti olla viimeinen, joten en voi viivyttää kauaa.

Voi miksi olenkaan antanut itseni upota tähän suohon jälleen?!

Ja toisaalta en halua enää edes ylös.
Oon niin niskaani myöten paskassa ettei kannata ees yrittää parempaan enää.
Näin on helpointa, näin on parasta, näin on hyvä.
Hyvä kaikille.
Niin mä uskon.

Arkiset murheet ja huolet musertaa, oma huonous tekee kipeetä.
Jos mulla ei ois heipattamiset ja asioiden hoitamiset näin kesken niin lähtisin heti.
Mutta en halua jättää jälkeeni käsittämätöntä sotkua. En halua että joku joutuu heti ensimmäiseksi hoitamaan mun asioita kuntoon.
Haluan että tää on paras vaihtoehto. Haluan että tää on kaikille parasta ja helpointa.

Mulla on tässä ihan hyvät ajatukset taustalla. Älkää nyt viitsikö taivutella mua jäämään.