Silloin kun on riemukasta toivoisin ihan ohikiitävän hetken ajan, että joku takoisi järkeä mun päähän ja sanoisi, että kuoleminen ei vaan ole vaihtoehto.
Ja toisaalta en toivo.

Oon onnellisempi, vapautuneempi ja helpottuneempi kuin pitkään aikaan. Tää on mulle tärkeä asia, mun täytyy saada toteuttaa itseäni ja mun täytyy saada toteuttaa tää mun suunnitelma.

Eikä millään oikeestaan oo väliä.
On ehkä neljä ihmistä jotka oikeasti sais mut puhuttua tästä ympäri.
Niistä kahden kanssa en halua olla missään tekemisissä, yhdelle tää ei vaan kuulu ja yhtä en halua menettää.

Joten teen niin kuin mun täytyy tehdä.