Eikä se ikinä ollut sun vika että mä tunsin itteni riittämättömäksi.
Miksi se ois ollut sun syy?
Mun epävarmuus ja mun ongelmat ei todellakaan oo koskaan ollu sun syytä.
Tai epävarmuus ehkä, mut et sä sille mitään voinut. Aiheutit sen olemassaolollasi, et tahallasi, siinä on ero.

Se ei oo sun syy että mä oon nyt surullinen.

Oisin toivonut että oisit tässä vielä, että oisit tässä huomenna ja ikuisesti, mut aina ei saa mitä haluaa ja toivoo.
Mun on opittava luopumaan.
Mä yritän, ihan totta.

Joten:
ANTEEKSI, mä hiljenen, mä katoan, niin on parempi.
Niin on paras.
Anteeksi.
Kaikella rakkaudella.