Päivälläki on pimeää.
Pitäisi koko ajan vaan tehdä ja tehdä jotten jättäisi kaiken sotkun siivoamista jollekin muulle.
Mut en jaksais vaan tehdä ja tehdä.

Tiiän että se on kauheen epäreilua.
(näin taas unta äldsta&bästasta ja kuolemisesta. tosin ei se oikeessa elämässä mee niin.)

On kauhean epäreilua jättää jälkeensä vaan kipua ja kaipausta ja tuskaa ja sotkua ja hoidettavia asioita.
Mut niin se menee.
En jaksa itse tehdä niille asioille mitään.
En vaan enää pysty.

Pian sanon heipat ja sitten olo on helpottuneempi, helpompi.
Heippojen jälkeen voin lähteä milloin vain.
Koti-ikävä, pian pääsen kotiin.
Kyllä kaikki täällä selviää ilman mua. :)