Jotenkin vaan kaikki sumenee katoaa pyörii ympyrää hukkuu hiljenee vaimenee tukahtuu

Veitsiä teräviä kuumaa vettä korkeita paikkoja

Muistan kuinka asfaltti polttaa selkää jos jalkakäytävällä makaa juhannusaattona iltapäivällä ja aurinko paistaa.
Muistan miltä maistuu kiivijäätelö ja muistan että sen jälkeen sumeni.
Muistan silti junaradan.
Ja kotimatkan.
Vai meninkö kotiin?
Miksi en muista?

Muistan sen että olin liikaa.
Olen liikaa.
Olen aina liikaa ja liian vähän.
Siksi sattuu, siksi harmittaa, siksi olen yksin.
Siksi mun on parempi olla kokonaan yksin.
Ei ystäviä.
Yksinäisyys on hyvä ystävä.