Mua väsyttää ihan kamalasti.
Eka työpäivä oli rankka vaikka oikeat työt ei ees alkanu vielä.
Stressaan vaan kauheesti sitä, riitänkö ja osaanko tarpeeks hyvin ja silleen.
Mulla on yksi erityislapsi siellä huollettavana ja jännittää ihan sikana, millainen se on ja pärjääkö se kuin hyvin itse ja kuinka paljon mun pitää olla sen kanssa ja osaanko mä tehdä oikeet jutut.
Oikeesti vähän jännittävää.

Oon nukkunu aika vähän taas viime aikoina ja sekin vähä tosi katkonaisesti. Oon tavannut tänään ihan sikana uusia ihmisiä enkä tiiä jaksanko sitä että lähiviikkoina pitää tutustua vielä lisää ja lisää uusiin ihmisiin.
Tää päivä oli fyysisestikin aika rankka.

Onneks nyt oon voinu vaan löllötä kotona ja helliä karvapalloa mut oikeesti haluisin lähtee ulos ja en vaan JAKSA, en vaan yksinkertaisesti jaksa pakottaa itteäni.
Mutta pakkohan se on.
Jos haluan koskaan olla parempi ja kauniimpi ja ihanampi niin mun on pakotettava itseni välillä ulos.