Mä olen kyllä ihan sitä mieltä että en nyt tarvitse ketään enkä mitään.
Parempi olla yksin.
Tai tarviin mä pupun ja jotain ilojuttuja mutta oikeesti hei, en jaksa nyt leikkiä mitään äititeresa-kilpailujuttuja taas. Hylkäyssuunnitelmat on ihan fine, mutta ne pitää toteuttaa nopeasti eikä semmoisella hitaalla kidutuksella ja eipäs-juupaksella niin kuin eräät on tehneet.
(Joo sanon että oon antanut anteeksi mutta tämmösinä joinain päivinä vyöryy vaan kiukku päälle kun KUKAAN EI YMMÄRRÄ ja se ainoa joka ymmärtäisi on ollut tarpeeksi fiksu toteuttaakseen hylkäyssuunnitelmansa.)
No mutta. Mullakin on hei oma hylkäyssuunnitelma.
Sellanen lopullinen.
Semmonen kuin 2011.
Että silleen.

Ps. joskus mua ei kannata kuunnella.