JOTAIN ON VIALLA!!

Ihan oikeesti tää on sairasta.
En uskalla mennä suihkuun.
Pelkään, että vesi valuttaa mun koko ihon pois.
Pelkään että hukun sinne.

En vaan oikeesti tiiä mitä teen, tuun hulluks, sekoon, apua.

This is real.

Tää on ihan todellinen pelko.
Niin kuin on ollut koko päivän ajan jo ruokakin.
Olen taas tehnyt tiukat säännöt, piirtänyt yksikön merkiksi kolmion (koska pyöreitä en voi), laatinut keittiön seinään listat hyviksistä ja pahiksista (siis ruuan suhteen) en uskaltanutkaan laittaa niitä esille koska en ole hullu ja kaikki on hyvin, laskenut ja merkannut ja tehnyt erilaisia ehdotelmia jottei varmasti yksikkömäärät ylity.
Mua pelottaa ihan sikana mennä töihin puolentoista viikon päästä. Joudun syömään siellä. En pysty. Oikeesti, en pysty syömään jos joku on läsnä. En vaan halua enää.

Musta tuntuu ettei kukaan voi ikinä ottaa mua vakavasti eikä kukaan koskaan ymmärrä eikä usko mua. Siksi en voi enää kertoa kenellekään. Tää on myrkky enkä voi muuta kuin niellä sitä yksin, en halua että kukaan muu myrkyttyy.
Oon ihan yksin tän kanssa. Mua pelottaa että tapan itteni koska oon niin väsynyt tähän ahdistukseen.

Joku vois sanoa että no senkus syöt mutta kun ei se ole niin helppoa.
Pelkään ruokaa ja pelkään suihkua, pimeää, ulos menemistä, roskakatosta, pyykkitupaa (sitäkin oon pelännyt jo pitkään, oon yli kuukauden ajan pessyt pyykkiä ainoastaan käsin), puhelimessa puhumista, verokortin tilaamista, ruokaa ja ruokaa ja ruokaa vielä vähän lisää, nukahtamista, heräämistä, painajaisia, nukkumaan menemistä, peilejä, pyöreitä asioita, askelten lopettamista, laskemisen lopettamista, rajoittamisen lopettamista, sitä ettei kukaan usko eikä ymmärrä, yksin jäämistä, yksinoloa...

Ja mä pelkään tulevaisuutta ja elämää.