Heräsin huonovointisena (koska söin eilen huonosti) ja itkuisena ja vähän väsyneenä. Varmaan töiden alkaminen stressaa kun nukun niin huonosti. Ja tietty jänskätti että onko tuo karvakääpiö hengissä kun herään. Olihan se. Nyt se makoilee sängyn alla.

Tämän aamun ajatuksia:

Riitänkö mä? Teenkö mä ihmisenä ja ystävänä tarpeeksi? Olenko riittävän hyvä, riittävän kiva, riittävän tehokas? Vaikuttaako mun paha olo mun ihmisarvoon? Selviänkö mä tästä ikinä? Hylkääkö kaikki mut? Voiko mua muuta kuin hylätä?

Joskus tuntuu että oon vaan niin paha ja huono ihminen että ansaitsen kaiken pahan mitä tulee. Oon joskus vaan niin väsynyt näihin taisteluihin itseni kanssa.

Miksei tää vaan lopu jo?