En tajuu kuin tää paha olo voi kasvaa näin valtavaksi.
Oli ihan kiva päivä, yleensä menee paremmin jos saan olla liikenteessä tuntikaupalla.
Kävin ikeassa ja kirppiksellä ja hesburgerin drive-inissä ja äidillä ja kaverilla.
Siivosin varaston (oon aika ylpee siitä!) ja kylppärin. Vielä pitää vähän touhottaa ennen kuin kaikki on valmista, mutta ei mee kauaakaan kun on kamuliinille asumus valmiina!

Mutta jotenkin vaan on silti välillä tosi paha olla ja se hyökyilee.
Tuulahtelee väärästä suunnasta.
Niin se on.

En vieläkään tiedä mikä mussa on vialla mutta jotain on ja se ahdistaa.
Ajattelen pyöreitä ja neliöitä ja kolmioita ja ruokaa ja syömistä ja oksentamista ja jokailtaisia vatsalihasliikkeitä ja syömättömyyttä ja kävelemistä ja askelia ja kolmella jaollisia lukuja.
Siinähän se päivä kuluu hyvin.

Jossain vaiheessa vaan uuvahdan ja väsähädän enkä jaksa enempää.
Mutta ne on vaan niitä hetkiä.