Kyllä vaan väsyttää.

Tänään en jaksa ajatella.
En edes vaikka tiikerit on huutaneet siitä asti kun astuin junasta ulos.
En jaksa etsiä tiikeriasiaa. Ja tiedän, etten varsinkaan jaksa siivota tiikerejen jälkiä.
Joten tältä illalta jää tiikeritarinat kirjaamatta ihoon.

Ehkä ihan hyvä valinta.
Tai enpä tiedä.

Se ainakin helpottaisi vähän.
Toisi jotain tähän tyhjään.
Hengittäisi eloa elottomaan.

Tänään oli kaksi kertaa sellainen, josta olisin vain tiikereillä selvinnyt.
Mutta selvisin ilmankin.
Olisin silti halunnut enemmän tiikerejä kuin muuta.
Jouduin tyytymään muuhun.

Voi kuinka haluaisinkaan että tämä olisi jo ohi..!