Juon kallista, pahanmakuista valkkaria junassa ja mietin vaan että miksi haluan maksaa tästä näin paljon.
No, en halunnut mutta koin tarvitsevani jotain kurkunlämmikettä.
On aika kova stressi liittyen tähän lähtemisjuttuun. Ja no muutenki.
Loukkasin enkä ees kadu sitä. Se toinen minä katuu ihan hetkittäin. Se tulee välillä mut haluan että se pysyy poissa.
Nyt on kuin onkin mun aika lähteä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti