Eläminen on aika tukalaa.
Tuskaista.
Väsyttävää.

Haluaisin vaan olla yksin ja samalla en.

Piirsin paperille soikioita ja laatikoita, joiden sisällä lukee asioita jotka haluaisin muuttaa tai jotka ahdistaa ja hankaloittaa.
Se on jo hyvä askel, eikö?
Enää pitäis selvitä viikko ja sit uskaltaa kertoa niistä.

Meinasin äsken pudottautua parvekkeelta.

Ja harkitsin jo aiemmin, että menisin seisomaan moottoritien varteen. Askeleen päähän kuolemasta.
En mennyt.
Ehkä auringonlaskun jälkeen menen.