Vois vaikka nukkua, koska:

mustassa on edelleen sävyjä,
pimeä on värillistä ja valoisaa,
silmiin sattuu ja
kaikkialle muuallekin,

päässä pyörii
paitsi ajatuksia
niin myös
sanoja,
ääniä,
kuvia,
lauluja,
kiiltomatoja,
pyöreitä asioita,
silmiä,
räpytyksiä,
taputuksia,
hulluutta

itku on hiljaista sisäänpäin ja yksinäisyys on jotenkin...
ei kivaa, ei ihanaa, ei kaunista.
Ainoastaan yksinäistä.
Ja vähän surullista.

Olen vähän surullinen ja pitää mennä nukkumaan jotten tämän surullisuuden keskellä esimerkiks keksi kuolla.
(JOO!!)