SURUSILMÄ MIKSI KATSOT MINUA NOIN?

En halua nähdä surua. En halua.
Iloisen eläimen ystävä ei saa olla suruissaan.
Ei edes, vaikkei olisi ystävä enää.

Onneksi sitä ei tarvitse katsoa tänään.
Oikeesti. Sydäntäsärkevää. Ja silti mun ei kuulu huolehtia. Mun ei kuulu ajatella koko asiaa. Se ei kuulu mulle, tää on mun vika päivä.

Joskus voisi nukkua pitkään.
Niin lukee mun seinällä olevassa kortissa.

Ja:
Käännä musat kaakkoon ja riehu arjen ahtaat rajat rikki.

Mutta entä jos on liian väsynyt riehumaan?
Jos on liian väsynyt kaikkeen. Jos jaksaakin vain maata sängyssä, jos jaksaa vain ryömiä sängyn alle piiloon, jaksaa ainoastaan lajitella veitset suuruusjärjestykseen, istua suihkussa vaatteet päällä, tuijottaa tähtiä makuupussissa kun Da da dam soi.

Aurinko paistaa.
Iloinen eläin heräilee auringonpaisteeseen.
Se on fakta.

Jos opettelee puolueettomaksi,
opettelee nauramaan,
opettelee lähtemään ja palaamaan,
opettelee olemaan onnellinen siitä...

Onko se rakkautta?