sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Kenenkään ei pitäisi joutua sietämään tällaista.
Ei kenenkään.

Siksi en voi olla kenenkään ystävä.

Viidessä viikossa ei ehkä parannu.

Ainoastaan tulee asioita jotka näyttää eri mustilta.

Harvemmin vain harmaata.
Tässä tuskassa ei auta mikään, ei auta edes sanat eikä sävelet.
Huomenna aamulla pitäisi soittaa toiseksi rakkaimmassa kirkossa.
Come on.
En mä tee semmosta!
Ja silti lupasin.

En kai ihan tajunnut mitä menin lupaamaan.
En ajatellut.

En ajatellut tätä jo valmiiksi kaikkialle sattuvaa oloa.
  kädet tärisee ja oikean käden pikkurilli hakkaa entteriä






kaikkialla tuntuu pahalta.
MIKSI ON TAAS NÄIN?!
tärisen.
mistä tää kaikki tulee?


ÄLÄ OLE MUN YSTÄVÄ.
note to everyone.
Taidan tatuoida ton mun otsaan.
Älä ole mun ystävä.
Ei kannata.

(sitä mä olen koko ajan yrittänyt sanoa)

ps. jouduin oikolukee tän noin sata kertaa kun aina oli jäätäviä kirjoitusvirheitä. ei pysty keskittyy. kiitos ja hei.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti