Sydän huutaa: juokse toiseen suuntaan.
Tai järki.
En tiedä.
Sekava olo.
Muodot muuttuu ja vaihtuu ja pitäisi mennä juoksemaan portaissa jotta olo rauhoittuisi.
Käperryn kuitenkin vain seinän viereen ja toivon, että jokin muuttuisi parempaan.
Liian vaikeita värejä ja sanoja.
Näitä ei voi edes maalata todeksi.

En enää tiedä, missä menee oikean ja väärän, todellisuuden ja harhan raja.
Sattuu.