maanantai 24. helmikuuta 2014

Oon vakuuttunut siitä, että tulen vain hullummaksi ja hullummaksi ja sekoon enemmän ja enemmän aina siihen saakka kunnes vihdoin kuolen.

Oon aivan liian suuri taakka.
Kukaan ei jaksa pitää huolta.
Kukaan ei vaan jaksa.
Kellään ei riitä voimat, kaikki väsyy mun kanssa.
Enkä voi syyttää siitä.

Tää loppuu kyyneliin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti