Oon surusta sekaisin.
Olen ihan tosi rikki.
Tiedän, että mulle rakas haluaa jäädä ja haluaa että oon tässä mutta en mä tiedä voinko olla.
Oon taas kussut koko syömäelämäni.
Ahistaa.
Olin melkein koko päivän syömättä, koska oli vähän heikko olo, mutta nyt illalla oon sit ottanut takas sitäkin vahinkoa.
Paska helvetti vittu.

Oon niin vihainen ja katkera ja surullinen ja peloissani.
Tekee niin kipeetä vaan.
On paha olla.

Kaikki menee pahasti.
Huonosti.
Hajoo käsiin. Kaikki. Asiat.

Seinät. Tuntuu pahalta. Kun kaikkia muotoja on.
Miten kukaan pystyy tavalliseen elämään?
Miten kukaan selvii?

Kun vaan mietin taas päivisin ja öisin ja aamuisin ja iltaisin:
Haluaisin vaan pois.

Haluaisin vaan pois täältä.
Olen ollut jo liian kauan.
Annoin salaa itselleni vuoden.

Kohta se on kulunut jo umpeen.