Sattuu niin paljon ettei löydy sanoja.
Tiedän, mikä auttaisi, mutten halua.
Olen parempi kuin tiikerit.
Teen vain perhosia, monta monta monta

vaikka ei niillä ole mitään väliä, ei ole enää väliä kun kaikki värit sekoittuu keskenään, sanat sekoittuu, kirjaimet, en enää tiedä mkä on totta ja mikä ei.
Haluaisin itkeä vanhoja asioita mutta uudetkin itkettää.

Sirpaleita, säpäleitä, halkeamia
miksen ole koskaan ehjä?
Miksei kukaan silitä ehjäksi ja pidä huolta?

tiedän että olen liikaa, tiedän että nyt en saisi olla enempää.
Olen maailman lihavin ja rumin ja kamalin eikä kukaan voi ikinä, ei IKINÄ välittää.
Enkä edes ehkä halua että välittää.
Haluan vain POIS.
POIS POIS POIS
haluan kaikki nämä TIIKERIOLOT pois ja haluan hyppäämishalut pois ja haluan etten tiedä monelta pitkänmatkan kiiltomato kulkee poispäin tai takaisinpäin tai en edes oikeasti tiedä MIHIN SUUNTAAN mutta ohi kuitenkin.

Mutta tiedän silti.
Tiedän missä on maailman kaunein järvenpaikka, tiedän että sinne olisi pitänyt mennä jo aikapäivää sitten.
En pysty tähän enempää, en pysty kun en tiedä kuka valehtelee ja kuka puhuu totta.
En halua enää ikinä yhtäkään ambulanssia, en halua sairaalaa, en lääkkeitä lääkäreitä valoja hulluja ovia sänkyjä pahaa ruokaa pelkoa seiniä en halua TULEN HULLUKSI KUITENKIN en halua että kukaan vie mua TIIKERIT VIE

kädet tärisee kun haukon henkeä,
on kuin kaikki värit olis sata kertaa voimakkaammat hetken ja sitten ne näyttää kaikki seepialta

maailmasta tulee seepia
se on oikeasti mustekala
mustekaloilla on kahdeksan lonkeroa niin kuin hämähäkillä jalkoja
ja kaikki kietoutuu mun ympärille,
kuristaa,

menkää pois tiikerit halusin ILOISEN ELÄIMEN MISSÄ OLET ILOINEN ELÄIN

miksei kukaan tule kuule soita välitä tule ja ole hetken tässä ja pidä kiinni

en pyydä mitään mahdotonta,
vain että joku nukkuisi yön vieressä
kun pelottaa että herään yöllä ja haluankin oksentaa (vaikka pelkään sitä),
pelkään että menen tupakalle ja haluan pudottautua parvekkeelta alas,
pelkään että lähden rantaan (niitä on vain tosi kaukana täältä), pelkään että lähden kiiltomadon kaistalle, rekkatielle,
pelkään että teen tiikerejä

pelkään että karkaan enkä tule takaisin

eikä kukaan huomaa että mulla on paha olla