perjantai 30. marraskuuta 2012

Kun kotona on vaan pahaa oloa ja väkivaltaa, niin kuinka voisikaan pieni puu kasvaa muuta kuin kieroon?


Tosin nyt on fyysisesti paha olo.
En tiiä miksi. Mahaan sattuu ja närästää.
Mitä lie jälkidarraa.
Kai se tästä.

Haluisin vaan juosta maailman ääriin asti.
Lakata syömästä.
Lakata väsymästä ja väsyttämästä.

En ole enää itkenyt.
En tänään, en eilen.
En muista milloin viimeksi.

Ei itketä.
Olo on puhtaasti itsetuhoinen ja impulsiivinen.

En haluaisi satuttaa enempää, mutta silti satun ja satutan.
Se on vähän paha juttu.

Taidan tulla hulluksi.
Japadapaduu!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti