Väsyttää ja ahdistaa.
Eilen:
pompin sängyllä
lauloin kovaa
kuuntelin musiikkia täysillä
ketjupoltin
itkin
raivosin
hakkasin seinää
hakkasin lattiaa
hakkasin tyynyä
huusin tyynyyn
silppusin hufvudstadsbladetteja
heittelin hbl-silppua ilmaan
itkin
itkin itkin itkin
kuuntelin murheita
loukkaannuin
itkin vähän lisää
väsyin

Oon niin väsynyt tähän.
Kaikki on hyvin ja mikään ei ole.
En jaksais yhtäkään uutta ihmissuhdetta.
Enkä jaksaisi sitä, että nyt ollaan rehellisiä.
"Kai sä tiedät miksi sun kaikki ihmissuhteet kuluu loppuun? Kun sä olet niin rasittava ja raskas."
Tiedän.
Ainahan mä olen sen tiennyt.
Tai en aina, mutta pitkään.

En vaan voi tälle mitään.
Mikään ei enää auta.
Missään ei vaan oo enää mitään.

Luoja auta.