Tässä talossa on joku vatsatautikirous.

Oon toistaiseksi selvinnyt hengissä, terveenä, mutta nyt kun on kahden viikon sisään toinen vatsatautiepisodi käynnissä niin ei enää paljon naurata.

Haluan rauhoittavia.
Haluan ihan mitä vaan joka lopettais tän itkun ja hysterian.

Eilen tunsin oloni onnelliseksi - ihan vain pienen hetken, mutta silti. Onnelliseksi, iloiseksi, säteileväksi. Koko maailma kimmelsi ympärilläni.

Ja nyt olo on taas niin kurja. Pelottaa sairastuminen, vihaan oksennustautia ja pelkään ja kammoan sitä ihan superisti. Nyt ei ois aikaa olla kipee, nyt pitäis olla vaan terve ja tsempata. Eikö riitä, että ahdistaa ja on paniikkeja? Eikö niissä oo sairautta tarpeeksi?

Tai siinä, että tiikerit on tulleet takaisin.
Eikö se ole tarpeeksi rangaistus mulle?
Eikö se ole tarpeeksi paha?
Tiikerit on tulleet takaisin.
Jäädäkseen.