Viime kevään painajaiset palaa vaan yhä uudestaan ja uudestaan.
Alla försvinner.
Viime kevään painajaiset iskee kuin hyökyaalto vasten kasvoja. Saisinko sittenkin ottaa tatuoinnin, kun olen selvinnyt vuoden ilman äldsta&bästan ystävyyttä kuolematta kuitenkaan?
Joo.
En tiedä.
Kaikki on niin kaoottista ja sekavaa.
VÄSYTTÄÄ.
Haluan pois ja toisaalta en halua. Haluan vaan kuunnella tätä biisiä uudestaan ja uudestaan.
Niin kuin viime keväänäkin.
Vihaan näitä painajaisia.
Kiivijäätelöä.
Autoreissuja.
Kaikkea!!!
VIHAAN!!!!!!!!
Miksi olet koko ajan siinä kummittelemassa?
Jag blundar men du är alltid där.
Jag tar till flykten men du springer mig ifatt varje gång.
Elämä on epäreilua, mutta joskus se on epäreilua mun hyväkseni.
Onhan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti