humalaa seuraa darra.

Mikä siinä on, kun kaikki vaan hylkää?

Tai tiedänhän mä.
Minä.

Miten voikaan ihminen olla näin raskas?
Kaikki on vaan huolissaan, mä tiedän.
On syytäkin.

Darra, ei tee mieli ruokaa, tää voi kostautua pitkäks aikaa.
Jännä nähdä milloin taas syön.
Jee.

Sori kaikki ihmiset.
Kannattaa ehkä vaan... kävellä pois.
Niinhän mä oon sanonu jo sata kertaa.
Kävele pois.

Ja sit kun joku tekee niin...
Sitten mä oon järkyttynyt, shokissa ja yksin.
Pohjalla, ryvettyneenä ja väsynyt.
Mitä sitten tapahtuu?
Sit mä vaan ryömin pohjamudissa kunnes jaksan nousta hetkeksi pystyyn.
Eläminen on liian rankkaa ja sit taas joku hylkää ja putoan.

Mä en vaan enää välitä.
Oon impulsiivinen ja teen tyhmiä asioita mutta en vaan enää välitä.
Poltan ketjussa, humalluin taas ja oon vaan niin väsynyt.
En halua ruokaa.
En halua mitään.
En halua elääääääää.