Yötyö on kovin yksinäistä puuhaa.

Aion seuraavaks mennä kellariin itkustelemaan hetkeksi.
On ikävä ja tuntuu, että tein väärin kun päätin että parempi olla kokonaan ilman sitä, jonka kanssa mikään ei kuitenkaan sujunut.
Harmittaa kaikki, eikä yön pimeys helpota asiaa yhtään.

Miksen mä vaan voi olla tarpeeksi?!

Meinasin oksentaa tänään.
En anna mennä pahaksi, en oksentanut, kaikki hyvin.
Ja silti ei ole kun lasken.