Musta tuntuu että pidän itse tätä kaikkea vaan leikkinä, ja se pelottaa.
On pelottavaa tajuta uidessa, että kohta muuten pyörryn kun en ole syönyt.
Ja joo, mitään ei käynyt. Tsemppasin laiturille ja jaksoin jopa saunan taakse ja siellä sit pötkötellessä vastasin vaan että huippaa kun meni vettä korviin.

On vaan niin liian helppoo valehdella.
Tekis mieli huutaa ja itkeä mutta sit aina seuraa pelko: "älä lyö!"
Ethän satuta minua, ethän?

Loppujen lopuks rakkaus onkin kertakäyttökamaa. Lupaukset on helppo tehdä tyhjäksi ja loukkaaminenkin tuntuu yllättävän kivalta.

Ja silti ei tiikerejä eikä lääkkeitä. Moneen kuukauteen.