food is not your friend.



Ensin tulee huippaus ja sitten pahoinvointi kun ei syö.
Kun syö, niin ensin tulee pahoinvointi ja sitten huippaus.

Joskus pelkään, että sairastun. Oon ollut niin lähellä sitä joskus aiemmin.

Jos uskaltaisin, oksentaisin.
Vaan kun en uskalla enää.

Enkä oikeasti tiedä, pelkäänkö vai toivonko.
En jaksa uskoa, että elämä tästä paranee. Nään kontrolloimisenkin tietyllä tapaa elämänlaadun kohentumisena.
Vaikka se onkin vain pakkomielle ja sairasta ja hullua ja typerää.
Mutta silti.
Se on askel parempaan.
Tai ei parempaan mutta johonkin, joka turruttaa ja josta tulee sairaan hyvä olo.
En jaksa vahtia itteäni nyt tässä tilanteessa.

Oikeesti ihan sama.