ikävä

Mulla on niin kauheen kova ikävä etten osaa laittaa sitä ees sanoiksi.
Kävin iltakävelyllä keinumassa ja käperryin isoon keinuun itkemään.
Näen joka yö painajaisia niistä, joita ikävöin.
Herään itkien tai huutaen tai henkeä haukkoen.
En käynyt hukkumisharjoittelemassa, tiedän, että näen hukkumisunia ilmankin.
Jotenkin se hukkuminen vain tuntuu oikealta.

Hetken aikaa oli kova tsemppi päällä, mutta sitä ei kauaa kestänyt.
Loppuilta meni itkiessä.
En oo tehnyt koko päivänä mitään. Tai kävin kaupassa joo, ja sit illalla kävelyllä, mutta muutoin.
Aattelin perua kaikki huomiset tapaamiset.
Ylihuomenna pitäisi matkustaa kauas, ja se rasittaa, väsyttää ja stressaa valmiiksi jo.
En jaksaisi lähteä mutta nyt on kyllä pakko.
Aina ei elämässä oo niin hirveen kivaa. Silti on pakko tehdä asioita.
Onneksi tää loppuu kohta.