Menee taas vähän huonosti.
Eilen puhelimessa tärkeän ystävän kanssa oli ihan kivaa, sen hetken ei pelottanut mutta yö oli taas yhtä painajaista.
Yritän hukuttaa sitä kaikkeen turhaan mutta se ei oikeasti onnistu.
Synti ei poista syntiä, tiedättehän.

Kurotun kohti Jumalaa ja uskallan välillä haaveillakin, teen ihan oikeasti suunnitelmia haaveiden toteuttamiseksi ja kaikki on tavallaan ihan hyvin mut sit ei olekaan.
Pelkään liikkua ulkona ja pelkään olla kotona.

Tästä ei tule oikeasti yhtään mitään.
Mä en vaan ihan todella jaksa.