Jätä minut rauhaan.
Jätä minut yksin tähän nyt kipujeni kanssa.
Sen pitäisi olla ihan helppoa.
Käännyt vaan pois ja kävelet siihen suuntaan.
Älä katso taaksesi.
Älä kadu päätöstäsi, älä selittele tekojasi minulle. Itsellesi saat selittää, mutta älä minulle.
Ei sillä ole merkitystä minulle, miten selität sen, että lähdet.
Haluan tehdä sen helpoksi.
Siksi sanon aina, että mene vaan.
Ja tottakai tarkoitan sitä oikeasti.
Sinun kannaltasi.
Jos pitäisi minua ajatella niin luuletko etten sanoisi: "jää siihen vierelle."
Luuletko?
Luuletko etten haluaisi että tunnet minut?
Et sinä tunne.
Ei kukaan tunne.
Iloinen eläin on ihan hukassa ja eksyksissä ja yksin ja pimeässä.
Minäkään en tunne minua.
Kukaan ei tunne minua.
Olen kadoksissa, olen solmussa ja sekaisin.
Tiedän, että "minä" on oikeasti kiva ja ihana.
Tiedän sen varmaksi, tiedän että iloinen eläin on ihana.
Mutta tällä hetkellä en ole minä, tällä hetkellä en ole iloinen eläin, en tiedä miten olisin.
Sanon: "jätä minut rauhaan," koska haluan sinun elämästäsi parempaa.
Ilman minua on täydellistä,
mutta toisaalta, ethän sinä minua oikeasti tunne.