24.4.2006

On olemassa niin kovin monta päivää, jotka voisin asettaa tuohon.
Mutta laitan tuon.
Se on se päivä.
En enää muistele sitä.
En enää sen päivän kohdalla kirjoita päiväkirjaan "tiikerien vuosipäivä" koska en halua muistaa.
Muistan sen silti.
Muistan miltä tuuli tuntui iholla sinä päivänä, muistan sanoja ja ääniä ja hajuja siltä päivältä.
Päätä särkee kun ajattelen sitä.

Tänään tapahtui jotain todella omituista.
En ihan tiedä, kuvittelinko kaiken, mutta kaupassa ihmiset kävelivät ohi ja sanoivat sanoja, siis ihan käsittämättömiä sanoja enkä oo varma että sanottiinko ne mulle.
En vaan ymmärtänyt mistään mitään.
Se oli kamalaa.
Tää kaikki on kamalaa.

Sain ihan väärää lääkettä.
Sain sitä, jonka jälkeen kuulin viimeksi ääniä.
Sitä lääkettä jonka ajatteleminenkin ahdistaa.
Mitä tässä tilanteessa pitäisi tehdä?
Tajusin sen vasta kun olin kävellyt se kourassa ulos apteekista.
Itkin, itkin ja itkin. Itkin ripsarit poskilla lohduttomasti koska mä en voi aloittaa sitä lääkettä.
Itken nytkin kun ahdistaa se niin paljon.
Voi paska, mitä mä teen?

Vihaan näitä mun tiikeritarinoita.