Hämärä hiipii yleensä hiljalleen, vähitellen. Yhtäkkiä onkin pimeää.

Mutta niin on käynyt nyt valollekin.
Juuri oli pimeää ja nyt aamu jo sarastaakin.

Äsken oli lähes myrskyisän tuulista, nyt pilvet liikkuvat hitaammin ja puiden latvustot huojuvat niin hiljalleen, että sitä tuskin huomaa.

Aina välillä tuuli taas yltyy, pilvet vyöryvät eteenpäin ja aallot lyövät rantaan.
Valo kuitenkin on ja pysyy.
Aamu on tuloillaan.

Näin kesällä sitä pimeää todella kestää vain hetken.
Niin pienen hetken, että sen tuloa ja lähtöä tuskin huomaakaan.

Olen saanut kiittää ja ylistää.
Olen ymmärtänyt olla kiitollinen.

Kiitos että sain olla sydämessäsi vieraana hetken.

Kaikella on määräaikansa.
Halusinpa minä sitä tai en.