Joka päivä vaan erilaista.

Tänään olen taas halunnut kuolla. Ehkä en huomenna enää haluaisi.

SATTUU ja ITKETTÄÄ ajatella, että olisin elossa vielä kuukauden päästä. Se on ihan järkyttävän raskas ajatus.
Toisaalta, tiedän tietysti, että kaikille muille olisi raskasta, jos kuolisin. Jotenkin en vain jaksaisi välittää. Toisinaan toivoisin, etten välittäisi näin paljon.

Tein aiemmin viikolla pahoja tiikerejä. Yhdestä jää varmaan järkyttävä arpi, se tulehtuikin vähän, mutta nyt se on ihan ookoo.
Olisin halunnut, että se tulehtuu, että kuolen siihen, että kuolisin vaikka verenhukkaan kun se vuosi aika paljon.

Vaan ei. Tässä olen.
Haluaisin voida laulaa The Point of No Return:iä. "Past the point of 'if' and 'when'"
Haluaisin että tää kaikki olis jo ohi, takana, kaukana poissa.

En halua syödä, en halua nukkua, en halua olla valveilla, en halua itkeä enkä halua nauraa, en halua herätä huomenna, en halua herätä enää ikinä.

Miten kaikki onkaan muuttunut tällaiseksi kaaokseksi?