Miksen koskaan tunnu löytävän turvaan?

Miksi tuntuu, että vain mua pelottaa?

Tein niin miljoona kertaa tiikerejä tänään, etten edes jaksaisi laskea niitä. Kauheen monta, varmaan 70 tai jotain. Ja nytkin saan vaan ystävän surulliseksi, kaikki ystävät, miten kukaan kestää mua?!
Kuulemma mun ongelma on se, etten luota siihen ettei ne hylkää. Mut miten voisin luottaa, kun ne kuitenkin joskus hylkää. :(

Kaikista rakkain, kaikista tärkein, se ei oo vielä hylännyt, mutta varmaan omalla kamaluudellani ajan kohta senkin pois. Epäilys raastaa, ahdistus vie kaiken hengitystilan. Tää ahdistus ja epävarmuus tappaa mut vielä. Mä kuolen tähän, ihan varmasti.
Oman käden kautta on parasta lähteä. Pari ylimääräistä tiikeriä sinne tänne. No big deal.

Kunpa saisin vaan kuolla.