torstai 8. maaliskuuta 2012

Päätin taas tänään, että ei. enää. ikinä. Ei enää yhtäkään viiltoa ikinä.

Helpottavaa, kun saa syyn pahalle ololle. Oli se sitten oikea syy tai tekosyy tai mikä tahansa.
Vuosi sitten tapahtui isoja asioita. Vuosi sitten itkin eroa poikaystävästä ja piirtelin navan ympärille sormella sydämiä. Kolme päivää myöhemmin en enää itkenyt eroa, itkin keskenmenoa.

Ja tänään itkin sitä, kun ulkona oli kaunista mutten osannut olla onnellinen ja kiitollinen. Itkin sitä, kun parhaan ystävän kanssa tuntuu menevän sukset koko ajan enemmän ja enemmän vaan ristiin.
Tänään itkin elämää. Vuosi sitten itkin kuolemaa.
Ehkä sunnuntaina kirjoitan keskenmenoitkustani. Nyt en jaksa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti