Teinkö oikein, kun sanoin jokunen päivä sitten, että nyt ei kannata olla tekemisissä?
Se huolettaa. Tarkoitus ei ollut hylätä, vaan suojella.
Minä olen hirviö.

Siltä tuntuu koko ajan.
Olen kaikkialle paisuva, liian äänekäs, liian tarmokas, liian vaativa, ärsyttävä, rasittava, väsyttävä. Olen hirviö, joka vaan on ja leviää ja tappaa kaiken tieltään, tai vähintäänkin vahingoittaa.

Olen kyllästynyt olemaan huono, olen kyllästynyt olemaan tällainen. Olen kyllästynyt satuttamaan ja vahingoittamaan.
Menetän aina kaiken, mikä oikeasti on minulle tärkeää.
Ja inhoan sitä, etten osaa olla riittävän hyvä ystävä. Inhoan, että olen niin kamalan huono ihmissuhteissa.

Kyllä, tänään kaduttaa, etten kuollut. Etten edes oikeasti yrittänyt.
Tänään kaduttaa, etten silloin halunnutkaan kuolla.

Ahdistaa ihan kamalasti.
Itkettää, tekee mieli tiikerejä ja oksentamista.
Miksen uskalla edes niitä?