Haluaisin nyt jo soittaa. Haluaisin soittaa ja sanoa: anteeksi, ylireagoin. Olet minulle rakas. Kyllä kaikki selviää.
Ja samalla ymmärrän että se, mitä tein, on ainoa järkevä ratkaisu. Niin järjettömän kipeää kuin se tekeekin. Tää on todella sydäntäsärkevä päätös. En haluaisi hylätä nyt, haluaisin auttaa, mutta en pääse yli siitä tunteesta, ettei mua haluta siihen. En vain pääse siitä yli vaikka kuinka yritän, enkä tahdo olla taakaksi.
Voi rakas kultapieni muru...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti