Tänään tuntuu pahalta. Päätin jo aamulla, että on armoton itsesääli-kaikkionkurjaa-valivalivali-päivä. Ja silti en oo valittanut. Oon siirtänyt ajatuksia koko ajan. Sit nyt kun meen ihan nopsaa hakee yhen avaimen ja tapaan mukavan ihmisen samalla, ni tunnen olevani kamala, huono, ruma, lihava, vastenmielinen. En osaa mitään. En ole missään hyvä. En kelpaa mihinkään.
Tunnen syyllisyyttä siitä, etten onnistu ihmissuhteissa. Olen liian avoin. Ja toisaalta oon nyt ruvennut tosi varovaiseksi.
Tunnen syyllisyyttä siitä, ettei mulla oo enempää itsekuria. En oo saanut tätä paskaa taisteltua pois, vaikka ois pitänyt saada.
Tää ei lopu ikinä...