maanantai 31. maaliskuuta 2014

Liian iso suru kannettavaksi. Pitkän auttamissuhteen päättyminen. Ihan hurjasti pahaa mieltä ja tietynlaista ikävää ja pelkoa. Entä jos en pärjääkään?
Silti tämä oli juuri oikea aika tälle loppua, koska haluan syksyllä johonkin muualle. Lähteminen, uuden vastaanottaminen vaatii aina sitä, että uskaltaa lähteä ja luopua vanhasta, tutusta ja totutusta.

Mutta nyt olen hetken surullinen ja pelkään.
Saan pelätä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti