Nyt muistan miksen koskaan tee mitään.

Kesken kivan tulee ihan yhtäkkiä jostain niin voimakas surun aalto että homma jääkin kesken.
En saa mitään loppuun kun suru ja ahdistus ja kyyneleet ja tiikerit pakottaa luovuttamaan.

Tahtoisin vain nukkua, ei mitään muuta kuin nukkua, niin ei olisi paha olla.