Sinä herätät minussa kaipuun.
Kaipuun tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi.

Herätät minussa kateutta ja katkeruutta - miksi minun elämäni on kurjaa? Miksi minun täytyy kärsiä? Miksi minä olen kasvanut kieroon?
Herätät minussa taistelutahtoa, tiedäthän senkin. Sinun vuoksesi tahdon taistella kovemmin, enkä luovuttaa.

Sinä herätät minussa inhoa ja kiukkua teoillasi ja tekemättä jättämisilläsi.
Herätät huomionhakuisuutta, turhamaisuutta ja tietynlaista äänekkyyttä; sisimpäni huutaa "näkisit minut tällaisena!"

Lähelläsi minussa herää aivan erityinen huoli ja hoivavietti. Kaipaan kuulla naurusi ja nähdä sinun hymyilevän.
Sinä herätät minussa myös pelkoja. Salaisia, arkoja pelkoja ja murheita. Minä tulen surulliseksi lähelläsi. Minua pelottaa, että satutat niin kuin kaikki muutkin. Minua pelottaa, että minä satutan sinua.
Niin on ollut aina.

Sinun kanssasi ahdistukseni vuoroin nostaa päätään ja vuoroin tyyntyy. Saat minut nauramaan ja itkemään nopeasti, sinä tiedät, kuinka rauhoitun, mutta toisaalta olet myös usein syy levottomuuteeni.

Sinä herätät minussa kipua ja kaipauksen.
Kaipuun jonnekin muualle, jonnekin kauas, pois luotasi ja silti lähellesi.

Sinä herätät minussa kaipuun.


***

Tänään tein taas jonkun surulliseksi.
En vain halunnut puhua.
En jaksanut.
En jaksa puhua, haluaisin mieluummin olla ihan hiljaa vain.
Hiljaa, hiljaa, rauhassa.

Ja se sai jonkun surulliseksi.
Kieltäydyin halaamasta, olisi tehnyt kipeää.

Mikä saa mut jäämään tänne??