Jouluaatto meni taas vähän överiksi:

"Jeesus ei rakasta sua kun et auttanut korjaamaan pöytää!!!1111"
Anteeksi, mitä?
Tehän, ateistiperkeleet, Jeesuksen rakkaudesta just tiedättekin ihan hirveesti. Tekisi mieli sanoa, että ei ihme kun jäätte osattomiksi, mutta ettehän te jää. Välillä vituttaa tää armon kaikkiinulottuva luonne, mut minkäs teet. En mäkään sitä rakkautta sais jossei huonoille jaettais. Joten. Jeesus rakastaa mua ja sua ja kaikkia. Ja sitä ei yhden joulupöydän siivoaminen hetkauta.

Mulla oli pää kipeä (niksat? ffffuuuu, kolmatta päivää oli päänsärky ja kyllä, ne kolme päivää olin ollut polttamatta. en mä voi olla riippuvainen!!) niin menin sit nukkumaan pariks tunniks. Se ja särkylääkkeet saikin olon kohenemaan, vaikka sisältä olinki ihan paskana ja hajalla. Lähettiin sit viel mummun ja siskosen2 kanssa jouluyön kirkkohetkeen, oli ihan kivaa. Näin paljon rakkaita tuttuja, piristi mieltä! Ja saarna oli hyvä.

Lähden minilomalle (1 yö) erääseen nimeltämainitsemattomaan kaupunkiin jossa asuu eräs nimeltämainitsematon koulutoverini T, jonka kanssa ei nyt olla kovin lämpimissä väleissä. TIEDÄN että mokasin ja tiedän ettei mun ystävä kannata ehkä olla nyt kun käyn vaan niin ylikierroksilla (tosin se tuntuu laantuvan pikkuhiljaa...) mutta kaipaan silti tätä ystävää ja rukoilen puolestaan jatkuvasti. On rakas ja tärkeä, tietää sen toivottavasti itsekin.
Tiedän, etten minilomallani varmasti törmää tähän tyyppiin, siitä tuskin on pelkoa, mutta silti kihelmöi ajatus siitä, että menen hänen tietämättään siihen kaupunkiin..! :)
Toivon, että kummilapseni äiti soisi muksunsa minulle mukaan. Olisi sitten minä, siskonen1 ja ipana matkalla mukana. Jei!

Angstituttaaa vähän nyt mutta ei se mitään. Oisin halunnu juoda puoli pulloa viiniä eilen ruoan kanssa mutta kun olin autolla. Paskaa. JOULU ON PASKAA. tän päivän ku vielä kestää ni sit se ehkä on ohi. Mut sain kivoja lahjoja.